Terapeuttinen draama luo tilan eheytymiselle ja tarjoaa yhden taiteen tien ihmisen kasvuun ja kuntoutumiseen. Esimerkiksi yksinäisyys, ystävyys, aikuisuus, vammaisuus tai luopuminen voivat olla terapeuttisessa draamassa työstämisen kohteena olevia teemoja.

Draamaterapiassa rooli antaa mahdollisuuden toimia toisin kuin tavallisesti ja kokeilla, millainen merkitys jollain asialla - esimerkiksi suklaan syömisellä, myrskyllä tai ystävän menetyksellä – voisi olla. Tarina vapauttaa myös kehon kahleista: pyörätuoli voi viedä liikuntavammaisen kuuhun. Draamaterapiassa aistiminen valpastuu ja olennainen paljastuu, mikä voi olla kaoottisen arjen ympäröimälle ihmiselle tärkeä kokemus. Kun valokiila osuus huoneessa kiiltävään aarrearkkuun, katse pysyy arkussa ja alkaa keskittynyt pohdinta arkun sisällöstä.

Draamassa yhdistyvät olemuskieli, liike, tila ja äänimaailma. Niillä voidaan hakea yhteyttä erityisesti niihin ihmisiin, joiden on vaikeaa vain kuunnella puhetta. Samalla ne, joille kehoviestintä on vaikeaa tai vierasta, saavat harjoitusta. Henkilöt, joiden on mahdoton tai vaikea puhua tai ymmärtää puhetta, voivat draamassa oppia merkin ideaa, omaksua vaihtoehtoisia merkkejä ja samalla viestiä toiminnallisesti. Kun esine, ääni tai toiminta saa draamassa merkityksen, joka viittaa symbolisella tavalla sen ulkopuolelle, luodaan pohjaa sanojen, viittomien tai kuvien ymmärtämiselle.   

Draama on yhteisöllinen terapia- ja kuntoutusmuoto ja eniten sitä sovelletaan ryhmämuotoisena. Yhteinen ja yksinkertainen rituaali auttaa esimerkiksi arkaa, autistista tai kehitysvammaista osallistujaa ennakoimaan tekemistä ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta ryhmän kanssa. Ryhmä kiinteytyy, kun se on joutunut keskelle vihamielistä sarvikuonolaumaa ja saa kehittää yhteisiä selviytymiskeinoja. Draamassa aika pysähtyy eivätkä hankalat kokemukset jää ohikiitäviksi hetkiksi, vaan ne tulevat näkyviksi. Jos teemana on nuoren tulevaisuus, voidaan kuulla isää vaatimassa insinööriopintoja, tyttöystävää odottamassa romanttisia kohtaamisia ja kavereita ehdottamassa maailmanympärysmatkaa ilman tyttöystäviä.

Terapeuttisessa draamassa terapia, kasvatus, leikki, rituaali ja teatteritaide kohtaavat ja painottuvat eri tavoin asiakkaan tai ryhmän tavoitteiden mukaan. Terapeuttisen draaman ytimessä on osallisuus. Tekijät ja katsojat voivat kommentoida tarinaa ja vaikuttaa siihen sanoin ja teoin, astua rooleihin tai luoda tilanteita myös omista kokemuksistaan. Ohjaaja huolehtii yhteisen tuokion rakenteesta, puitteista ja työtavoista sekä tilanteiden hallinnasta.

Psykodraamapsykoterapiassa käytetään sekä draamallisia että psykoterapian yleisiä terapeuttisia menetelmiä. Ryhmä voi koostua esim. anoreksiaan sairastuneista, väkivaltaa kokeneista aikuisista tai skitsofreniapotilaista. Ryhmän vetäjällä on psykoterapeutin koulutus ja hän käyttää psykoanalyyttisiä, ryhmädynaamisia ja traumaterapeuttisia menetelmiä. Terapiaryhmä on kestoltaan 1-3 vuotta. Psykoterapiaryhmä kokoontuu yleensä kerran viikossa 2-3 tuntia kerrallaan.

 

Sosiodraama ja tarinateatteri ovat terapeuttisen draaman sovelluksia. Sosiodraama on ohjaajan johdolla tapahtuva luova ryhmäprosessi, jossa tutkitaan tiettyä aihetta, sosiaalista tilannetta tai ryhmää itseään. Roolit voivat olla joko ryhmän jäsenten itsensä valitsemia tai heille annettuja. Tapahtumia tutkitaan kaikkien osallistujien näkökulmasta. Sosiodraamatyöskentely sopii hyvin esimerkiksi rooliharjoitteluun ja ryhmäongelmien käsittelyyn.

Tarinateatteri on improvisaatioon perustuva teatterin muoto, jossa näyttelijät, muusikko ja ohjaaja luovat näyttämölle omia tai yleisön kertomia tunnetiloja, välähdyksiä elämästä tai kokonaisia tarinoita. Se voi auttaa uusien näkökulmien löytämisessä oman elämän tai yleismaailmallisissa kysymyksissä. Tarinateatteriesitys rakentuu yleisön ja esiintyvän ryhmän väliselle vuorovaikutukselle.

Lisätietoa: www.suomenpsykodraamayhdistys.fi, www.tarinateatteri.net