Kirjallisuusterapia eli sanataideterapia tarkoittaa terapeuttista vuorovaikutusprosessia, jossa hyödynnetään joko valmista kirjallista aineistoa tai itse tuotettua tekstiä. Terapeuttisen keskustelun ja kirjoittamisen pohjana voidaan käyttää kirjoja, lehtiä, äänitteitä, valokuvia, videoita tai elokuvia. Myös runot, novellit, sadut, aforismit ja itse kirjoitetut tekstit ja päiväkirjat antavat mahdollisuuden tarkastella kokemuksia, ajatuksia ja tunteita turvallisesti ja monipuolisesti. Myös audio-visuaalis-verbaalista netti-identiteettiä, joka ilmentyy esimerkiksi facebook- tai instagram-sivujen kautta, voidaan hyödyntää.  

Tutkimuksen mukaan traumaattisista, stressaavista tai emotionaalisesti voimakkaista tapahtumista kirjoittaminen edistää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Terapeuttisessa kirjoittamisessa keskitytään ensisijaisesti asiakkaan henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan: mielikuviin, tunteisiin, muistoihin, unelmiin ja metaforiin. Tekstin laadulliset seikat tai tekninen kieliopillisuus ovat toissijaisia eikä näihin ole tarkoitus kiinnittää huomiota. Kirjallisuusterapiassa tavoitteena voi olla ihmisenä kasvaminen, tunneilmaisun sekä suullisen ja kirjallisen itseilmaisun kehittäminen, omien tärkeiden ihmissuhteiden tai oman elämänkaaren ja elämäntapahtumien käsitteleminen. Kirjallisuusterapia tarjoaa keinoja niin lasten, nuorten, aikuisten kuin ikäihmistenkin elämän haasteellisten asioiden käsittelyyn ja hyvinvoinnin tukemiseen. Parhaimmillaan ihminen löytää kirjallisuusterapian avulla hukkaantumaisillaan olevia muutosmahdollisuuksia ja kokemusmaailmaansa vaihtoehtoisia mielihyvää tuottavia ajatuksia ja tunteita.

Kirjallisuusterapiaa sovelletaan nykyään laajasti hoitotyön lisäksi mm. kasvatukseen, sosiaalityöhön, ennalta ehkäisevään mielenterveystyöhön, ammatilliseen ja monikulttuuriseen kehittämistyöhön, lasten, nuorten ja ikääntyneiden parissa työskentelyyn ja vammaistyöhön. Myös esimerkiksi saattohoito ja surutyön tekeminen voivat olla kirjallisuusterapian alueita.

Kirjallisuusterapiassa omasta elämästä ja kokemusmaailmasta kerrottujen tarinoiden aarrearkku on ylitsevuotava ja se houkuttelee siirtymään näkökulmasta ja roolista toiseen – aina uusiin parantaviin ja hoitaviin tarinankäänteisiin. Minuus ei ole pysyvä ja samana toistuva kertomus, vaan minästä on moneksi jatkokertomukseksi: seison sanojeni takana ja rivien välissäkin!

Lisätietoa: www.kirjallisuusterapia.net