Kriisi- ja traumaterapia voi auttaa asiakasta, joka on kohdannut omaa itseä järkyttävän yksittäisen tapahtuman kuten joutunut onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi tai joutunut todistamaan tällaista tapahtumaa. Vakavasta traumatisoitumisesta on kysymys myös silloin, kun ihminen on lapsuudessa tai nuoruudessa kokenut väkivaltaa tai hyväksikäyttöä tai tehnyt omalle ikävaiheelle sopimattomia asioita tai nähnyt sellaisia ilman aikuisen puuttumista. Varhainen kaltoinkohtelu ja hylkäämiset läheisissä ihmissuhteissa saattavat myös aiheuttaa psyykkisen trauman.

Traumatisoituminen on tapahtunut, jos ihmiselle on vaikeaa tai mahdotonta käsitellä tunnetasolla itseä kohdanneita tapahtumia ja integroida niitä osaksi omaelämäkerrallista tarinaa. Traumatisoituminen voi ilmetä hyvin erilaisina oireina ja ongelmina, sekä psyykkisinä että fyysisinä. Traumamuistot ovat hallusinatorisia, yksittäisiä ja tahattomia kokemuksia, jotka koostuvat visuaalisista mielikuvista, aistimuksista ja fyysisistä toimista. Ne voivat valloittaa koko havaintokentän ja ovat ihmiselle kauhistuttavia. Vaikka traumamuistot koetaan traumaattisten tapahtumien elämisenä uudestaan, ne eivät silti ole uusintoja vaan pikemminkin kuvauksia kyseisistä tapahtumista. Traumamuistot ovat fyysisiä ja tunnepitoisia kokemuksia eivätkä niinkään ”tarinoita”. Traumamuistoja kuvaa subjektiivinen tunne ajattomuudesta ja muuttumattomuudesta.

Tietyt ärsykkeet saavat traumamuistot aktivoitumaan uudelleen automaattisesti. Niihin kuuluvat monet aistikokemukset, aikaan liittyvät ärsykkeet (kuten vuosipäiväreaktiot), päivittäisen elämän tapahtumat, terapiaistunnon aikaiset tapahtumat, emootiot, fysiologiset olosuhteet (esim. ylivireys- ja alivireystilat), ärsykkeet, jotka palauttavat mieleen kaltoinkohtelijoiden uhkailut ja nykyhetkessä tapahtuvat uudet traumatisoitumiset.

Kriisi- ja traumaterapiassa edetään turvallisesti ja rauhallisesti ja siinä hyödynnetään vaikuttaviksi ja hyödyllisiksi todettuja terapeuttisia menetelmiä. Traumateoreettinen viitekehys avaa tien ihmisen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen - sen ymmärtämiseen, että geeniperimä yhdessä vuorovaikutussuhteiden ja –kokemusten kanssa muokkaa meitä ja saa meidät kokemaan ja toimimaan eri tavoin.