Hengitysterapia perustuu ymmärrykseen hengityksen psykofyysisestä säätelystä ja tasapainoisen hengityksen merkityksestä fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille.

Hengitysterapia pohjaa teorioihin ja neurobiologisiin tutkimustuloksiin varhaislapsuuden kehityksestä. Hengityksen säätely kehittyy vuorovaikutuksessa ja sillä on tärkeä tehtävä itsesäätelyssä. Hengitysterapian yhteydet tietoisuustaitoihin (meditaatioon ja joogaan) näkyvät hengitysterapian harjoituksissa. Hengitysterapia on ennaltaehkäisevä menetelmä, joka tarjoaa keinoja jaksamiseen, työuupumuksen välttämiseen ja oman hengitystilan löytämiseen. Hengitysterapiassa on kysymys olemisen, havaitsemisen ja elämisen tavasta.

Hengitys on osin autonomisen hermoston toimintaa, ja osin siihen voidaan vaikuttaa tietoisesti. Hengitysterapia aloitetaan hengityselimistön toiminnan ja hengityksen laadun tarkkailulla ja niiden epäkohtiin puuttumalla. Toimintahäiriöt hengityslihaksissa häiritsevät hengityksen luonnollista rytmiä. Pitkään jatkuvina häiriöt voivat alentaa rintakehän ja selkärangan pienten nivelten liikkuvuutta sekä aiheuttaa erilaisia kiputiloja, joiden takia hakeudutaan mm. fysioterapeutin vastaanotolle. Lihaskireydet voivat johtua esimerkiksi tavasta jännittää lihaksia erilaisten tunnetilojen yhteydessä, etenkin jos nämä reaktiot halutaan peittää. Terapiassa lihaskireyksiä voidaan helpottaa kevyellä manuaalisella käsittelyllä. Tällöin kosketuksen tarkoituksena on helpottaa hengitystä ja auttaa havainnoimaan, missä hengitys tuntuu.

Pidempiaikaisessa stressitilanteessa autonomisen hermoston sympaattinen osa on ylivirittyneessä tilassa. Aktivoimalla tahdonalaisia uloshengityslihaksia ihminen voi pidentää ja syventää hengityksensä rytmiä, jolloin sympaattinen hermosto rauhoittuu. Hengityksen tiedostamisella ja sen toimintaan vaikuttamisella on sekä fysiologisesti rentouttava että psyykkistä hallinnan tunnetta ja pystyvyyttä vahvistava vaikutus. Hengitysterapia auttaa ihmistä kehittämään parempia toiminta- ja käyttäytymismalleja.

Ääni on vahva osa persoonaa ja vaikuttaa omaan kokemukseen itsestämme. Ääni vaatii hengitystä, jotta äänihuulet voivat värähdellä virtaavassa ilmassa. Jo värähtely itsessään on rentouttavaa ja kehoa rauhoittavaa. Värähtely heijastuu koko kehoon ja saa sen resonoimaan. Jännittyneet lihakset eivät värähtele samalla tavoin kuin rennot lihakset, jolloin äänen käytön avulla voidaan myös jäljittää kehon jännitystiloja. Äänessä kuuluvat lihasjännitysten lisäksi tunteet. Hengitysterapia voi auttaa lihasjännitysten purkamisessa ja tätä kautta mahdollistaa paremman äänenkäytön.