Psykofyysisen terapian ja psykoterapian lähtökohtana on kehon ja mielen erottamaton yhteys. Keho viestittää sanojen ja tietoisuutemme ulottumattomissa olevaa tietoa ja kokemusta. Kehon tila ilmaisee mielen tilaa ja mielen tila kehon tilaa. Mitä paremmassa sovussa olemme itsemme ja kehomme kanssa, sitä paremmin voimme ottaa synnynnäisiä voimavarojamme käyttöön työssä, leikissä, rakkaudessa ja oppimisessa.

Kehossa tapahtuu hienovireistä jäsentymistä ja muutosta kaikessa toiminnassa ja vuorovaikutussuhteissa. Nämä pienet muutokset tapahtuvat jatkuvana virtana ja ilmenevät mm. asennoissa, liikkeissä, eleissä, ilmeissä, äänensävyissä, lihastonuksessa ja hengityksessä. Tällaiset kehon tiedostamattomat järjestäytymisen mallit syntyvät ja kehittyvät jo varhaislapsuudessa ja muokkautuvat edelleen nuoruuden aikana. Näistä pienistä liikahduksista ja niihin liittyvistä tunteista ja ajatuksista on mahdollista tulla tietoiseksi, luopua tarpeettomista ja oppia tämänhetkisen elämän kannalta toimivampia malleja.

Psykofyysisessä terapiassa työskennellään asiakkaan esille ottamien ongelmien sanoittamisen lisäksi kehollisin menetelmin. Kehoon vaikuttamisen kautta voidaan tavoittaa tunteita ja kokemuksia, joiden sanoittaminen ei jostain syystä ole mahdollista. Kehon tila ilmaisee mielen tilaa ja mielen tila kehon tilaa. Terapiassa huomiota kiinnitetään kehotietoisuuteen ja sanattomaan vuorovaikutukseen. Terapeutin jakama ymmärrys autonominen hermoston toiminnasta ja vireystilan säätelystä on keskeistä.

Psykofyysinen terapia etenee hienovaraisesti asiakkaan tilanne ja tarpeet huomioiden. Apua kannattaa hakea, kun kärsii esimerkiksi paniikista, ahdistuksesta, masennuksesta, itsetuhoisuudesta tai seksuaalisista ongelmista. Kehopsykoterapia on avuksi myös traumaattisista kokemuksista kärsiville.

Lisätietoa: www.psykofyysinenpsykoterapia.fi, www.luonne.fi

 

 

Kroonistuneesta tai pitkäkestoisesta kivusta kärsii jopa miljoona suomalaista. Krooninen kipu saattaa aiheuttaa myös masennusta ja muita mielenterveysongelmia.

Pitkäkestoista kipua ei yleensä pystytä kokonaan poistamaan, mutta sitä voidaan lievittää ja potilaan selviytymistä voidaan tukea. Lääkkeettömän kivunhoidon tavoitteita ovat kivun lievittyminen, toimintakyvyn koheneminen ja elämänlaadun paraneminen. Myös oheisoireiden hoito voi lievittää kipua ja parantaa kivun kanssa selviytymistä.

Pitkäkestoisen kivun hoidossa ja kuntoutuksessa moniammatillinen lähestymistapa on yleensä tarpeen. Hoitoon voivat sisältyä fysio- ja toimintaterapeuttinen ohjaus ja sopeutumisvalmennus. Psykologiaan perustuvat terapeuttiset hoidot, esimerkiksi kognitiivis-behavioraaliset terapiat, omistautumis-/hyväksymisterapiat, hypnoosi ja erilaiset psykofyysiset rentoutus- ja mielikuvamenetelmät voivat auttaa merkittävästi kipupotilaan elämänhallinnassa ja kivun lievittymisessä. Vaikeasti kroonisesta kivusta kärsivät tarvitsevat myös oireenmukaisen lääkehoidon, minkä vuoksi kipupotilaat ovat yleensä lääkärin hoidossa.

Lisätietoa: www.suomenkipu.fi

Murehdimme helposti menneitä ja huolehdimme tulevasta sen sijaan, että eläisimme ja kokisimme käsillä olevaa hetkeä. Samoin olemme taipuvaisia tulkitsemaan asioita aina samalla tavalla ja helposti tulkintamme värittyy yhdestä näkökulmasta käsin. Mindfulness tarkoittaa tietoista läsnäoloa; tietoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista; mielen tyynnyttämistä ja kehon omien kokemusten uteliasta ja hyväksyvää havainnointia; oman olon kuuntelemista tässä ja nyt.

Tietoisessa läsnäolossa ihminen suuntaa tarkkaavaisuutensa ajankohtaisesti käsillä olevaan hetkeen. Hän ohjaa tarkkaavaisuuttaan tietoisesti havainnoiden ja kuvaillen ulkoisia tapahtumia tai sisäisiä kokemuksia kuten ruumiintuntemuksia, tunteita, ajatuksia tai toimintayllykkeitä arvottamatta tai pyrkimättä muuttamaan niitä. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu vastaanottavainen ja avoin hyväksyminen ja myötätunto, ilman hyväksi, pahaksi, oikeaksi tai vääräksi luokittelemista.

Mindfulness- tai tietoisuustaidot on tunnettu jo tuhansia vuosia itämaisessa meditaatioperinteessä. Tietoisuustaitojen tausta on budhalaisuudessa. Niiden länsimainen soveltaminen lähti laajemmin liikkeelle 1970-luvulta, kun amerikkalainen Jon Kabat Zinn alkoi ohjata tietoisuustaitoihin perustuvaa stressinhallintaohjelmaa kroonisesti sairaille ja kipupotilaille. Tätä ohjelmaa on tutkittu paljon, ja tulokset ovat erittäin hyviä.

Tietoisuustaitojen harjoittamisen kautta on mahdollisuus saada yhteys omaan kehoon, tulla tietoiseksi oman mielensä toimintatavoista, oppia tunnistamaan tunteita ja ajatuksia ja oppia hyväksymään ne sellaisenaan. Tietoisuustaitoja kehitetään erilaisten harjoitusten avulla, joista tyypillisimpiä ovat meditaatio- ja hengitysharjoitukset.

Mindfulness voi olla avuksi masennuksen, ahdistuksen, stressin ja kivun lievittämisessä, mutta se voi olla myös avain onnellisempaan, rennompaan ja tietoisempaan elämään. On jopa havaittu, että näiden taitojen säännöllinen harjoittaminen tukee fyysistä terveyttä ja lisää vastustuskykyä. Myös lapset ja nuoret hyötyvät harjoituksista ja saavat niistä apua keskittymiseen, rauhoittumiseen ja oppimiseen. Mindfulnessia sovelletaan myös työelämässä ja urheiluvalmennuksessa.

Hypnoosi tuottaa mielihyvää ja laukaisee stressiä. Hypnoosi on rentoutunut ja avoin mielentila, kokemus unen ja valveen rajamailta. Tässä olotilassa mieli on avoin uuden oppimiselle ja ongelmien uudelleen määrittelylle. Hypnoosi on asiakkaan ja terapeutin välinen vuorovaikutussuhde, jonka perustana ovat luottamus, kunnioitus ja halukkuus yhteistyöhön yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Asiakkaan ominaisuuksien ja toiveiden mukaan hypnoosi vaihtelee eriasteisena kevyestä syvään. Hypnoosissa pyritään hyvään suggestioalttiuteen ja aktiiviseen työskentelyyn asiakkaan tavoitteen suuntaan. Hoidon aikana luodut suggestiot ja mielikuvat muuttuvat alitajuisiksi arjen työkaluiksi.

Hypnoterapiaa käytetään lento-, synnytys-, esiintymis- ja sosiaalisiin tilanteisiin tai eläimiin liittyvien pelkojen hoitamisessa sekä ahdistuksen ja stressin vähentämisessä, uniongelmien hoitamisessa ja painonhallinnan tai päihteiden käytön lopettamisen apuna. Hypnoosihoito voi auttaa keskittymiskyvyttömyydestä ja oppimisvaikeuksista kärsiviä. Hypnoterapeutit tekevät myös urheilijoiden psyykkistä valmennusta.

Lisätietoa: www.suomenhypnoosiliitto.fi

 

 

Unettomuus vie ilon elämästä ja aiheuttaa mielialan laskua. Se on hyvin yleinen vaiva, josta kärsivät kaikenikäiset. Uniongelmien oireita ovat mm. nukahtamisvaikeus, yöheräily, liian varhainen aamuherääminen, usein toistuvat levottomat unet ja painajaiset sekä päiväaikainen väsymys.

Satunnaiset unettomat yöt eivät ole terveydelle vaarallisia, mutta jatkuvat unihäiriöt haittaavat unen lisäksi myös muuta elämää ja vaikuttavat suuresti uniongelmaisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Väsynyt ihminen on ärtyisä, alakuloinen ja kärsii keskittymiskyvyn, oppimisen ja muistin vaikeuksista.

Unettomuus voi johtua monista erilaisista psyykkisistä, fyysisistä tai ympäristöön liittyvistä syistä. Useimmiten unettomuuden syynä ovat ohimenevät stressitekijät ja kriisitilanteet, jotka kuuluvat normaaliin elämänkulkuun, mutta uniohjauksesta voi näissäkin tilanteissa saada merkittävää apua. Unettomuus voi johtua myös pitkittyneestä ja kokonaisvaltaisesta kuormitustilanteesta ja silloin uniongelmat voivat olla ihmisen elämässä läsnä jopa vuosia. Unettomuus voi olla myös sairauteen liittyvä oire.

Unettomuuden hoitamiseksi voi saada tehokasta apua univalmennuksesta. Siinä perehdytään unettomuuden syihin, unettoman elämäntilanteeseen ja stressitekijöihin sekä työstetään yhdessä terapeutin tuella kognitiivis-behavioraalisia keinoja ratkaista ja lievittää unettomuuden syitä. Riippuen asiakkaan tilanteesta perehdytään myös hyvän unen saloihin kuten vuorokausirytmiin, elämäntapoihin, nukkumisolosuhteisiin, huolien hoitotapoihin ja erilaisiin rentoutus- ja mielikuvatekniikoihin, joiden avulla rauhoitetaan keho ja kehää kulkevat ajatukset. Univalmennuksen tavoitteena on asiakkaan parantunut unen pituus ja laatu ja virkeä olo päiväsaikaan.

Lisätietoa: www.uniliitto.fi

Hengitysterapia perustuu ymmärrykseen hengityksen psykofyysisestä säätelystä ja tasapainoisen hengityksen merkityksestä fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille.

Hengitysterapia pohjaa teorioihin ja neurobiologisiin tutkimustuloksiin varhaislapsuuden kehityksestä. Hengityksen säätely kehittyy vuorovaikutuksessa ja sillä on tärkeä tehtävä itsesäätelyssä. Hengitysterapian yhteydet tietoisuustaitoihin (meditaatioon ja joogaan) näkyvät hengitysterapian harjoituksissa. Hengitysterapia on ennaltaehkäisevä menetelmä, joka tarjoaa keinoja jaksamiseen, työuupumuksen välttämiseen ja oman hengitystilan löytämiseen. Hengitysterapiassa on kysymys olemisen, havaitsemisen ja elämisen tavasta.

Hengitys on osin autonomisen hermoston toimintaa, ja osin siihen voidaan vaikuttaa tietoisesti. Hengitysterapia aloitetaan hengityselimistön toiminnan ja hengityksen laadun tarkkailulla ja niiden epäkohtiin puuttumalla. Toimintahäiriöt hengityslihaksissa häiritsevät hengityksen luonnollista rytmiä. Pitkään jatkuvina häiriöt voivat alentaa rintakehän ja selkärangan pienten nivelten liikkuvuutta sekä aiheuttaa erilaisia kiputiloja, joiden takia hakeudutaan mm. fysioterapeutin vastaanotolle. Lihaskireydet voivat johtua esimerkiksi tavasta jännittää lihaksia erilaisten tunnetilojen yhteydessä, etenkin jos nämä reaktiot halutaan peittää. Terapiassa lihaskireyksiä voidaan helpottaa kevyellä manuaalisella käsittelyllä. Tällöin kosketuksen tarkoituksena on helpottaa hengitystä ja auttaa havainnoimaan, missä hengitys tuntuu.

Pidempiaikaisessa stressitilanteessa autonomisen hermoston sympaattinen osa on ylivirittyneessä tilassa. Aktivoimalla tahdonalaisia uloshengityslihaksia ihminen voi pidentää ja syventää hengityksensä rytmiä, jolloin sympaattinen hermosto rauhoittuu. Hengityksen tiedostamisella ja sen toimintaan vaikuttamisella on sekä fysiologisesti rentouttava että psyykkistä hallinnan tunnetta ja pystyvyyttä vahvistava vaikutus. Hengitysterapia auttaa ihmistä kehittämään parempia toiminta- ja käyttäytymismalleja.

Ääni on vahva osa persoonaa ja vaikuttaa omaan kokemukseen itsestämme. Ääni vaatii hengitystä, jotta äänihuulet voivat värähdellä virtaavassa ilmassa. Jo värähtely itsessään on rentouttavaa ja kehoa rauhoittavaa. Värähtely heijastuu koko kehoon ja saa sen resonoimaan. Jännittyneet lihakset eivät värähtele samalla tavoin kuin rennot lihakset, jolloin äänen käytön avulla voidaan myös jäljittää kehon jännitystiloja. Äänessä kuuluvat lihasjännitysten lisäksi tunteet. Hengitysterapia voi auttaa lihasjännitysten purkamisessa ja tätä kautta mahdollistaa paremman äänenkäytön.