Kirjallisuusterapia eli sanataideterapia tarkoittaa terapeuttista vuorovaikutusprosessia, jossa hyödynnetään joko valmista kirjallista aineistoa tai itse tuotettua tekstiä. Terapeuttisen keskustelun ja kirjoittamisen pohjana voidaan käyttää kirjoja, lehtiä, äänitteitä, valokuvia, videoita tai elokuvia. Myös runot, novellit, sadut, aforismit ja itse kirjoitetut tekstit ja päiväkirjat antavat mahdollisuuden tarkastella kokemuksia, ajatuksia ja tunteita turvallisesti ja monipuolisesti. Myös audio-visuaalis-verbaalista netti-identiteettiä, joka ilmentyy esimerkiksi facebook- tai instagram-sivujen kautta, voidaan hyödyntää.  

Tutkimuksen mukaan traumaattisista, stressaavista tai emotionaalisesti voimakkaista tapahtumista kirjoittaminen edistää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Terapeuttisessa kirjoittamisessa keskitytään ensisijaisesti asiakkaan henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan: mielikuviin, tunteisiin, muistoihin, unelmiin ja metaforiin. Tekstin laadulliset seikat tai tekninen kieliopillisuus ovat toissijaisia eikä näihin ole tarkoitus kiinnittää huomiota. Kirjallisuusterapiassa tavoitteena voi olla ihmisenä kasvaminen, tunneilmaisun sekä suullisen ja kirjallisen itseilmaisun kehittäminen, omien tärkeiden ihmissuhteiden tai oman elämänkaaren ja elämäntapahtumien käsitteleminen. Kirjallisuusterapia tarjoaa keinoja niin lasten, nuorten, aikuisten kuin ikäihmistenkin elämän haasteellisten asioiden käsittelyyn ja hyvinvoinnin tukemiseen. Parhaimmillaan ihminen löytää kirjallisuusterapian avulla hukkaantumaisillaan olevia muutosmahdollisuuksia ja kokemusmaailmaansa vaihtoehtoisia mielihyvää tuottavia ajatuksia ja tunteita.

Kirjallisuusterapiaa sovelletaan nykyään laajasti hoitotyön lisäksi mm. kasvatukseen, sosiaalityöhön, ennalta ehkäisevään mielenterveystyöhön, ammatilliseen ja monikulttuuriseen kehittämistyöhön, lasten, nuorten ja ikääntyneiden parissa työskentelyyn ja vammaistyöhön. Myös esimerkiksi saattohoito ja surutyön tekeminen voivat olla kirjallisuusterapian alueita.

Kirjallisuusterapiassa omasta elämästä ja kokemusmaailmasta kerrottujen tarinoiden aarrearkku on ylitsevuotava ja se houkuttelee siirtymään näkökulmasta ja roolista toiseen – aina uusiin parantaviin ja hoitaviin tarinankäänteisiin. Minuus ei ole pysyvä ja samana toistuva kertomus, vaan minästä on moneksi jatkokertomukseksi: seison sanojeni takana ja rivien välissäkin!

Lisätietoa: www.kirjallisuusterapia.net

 

Kuvataideterapiassa yhdistyy kuvallinen luomisprosessi ja terapia. Kuvataideterapiassa on mahdollista käsitellä itselle tärkeitä asioita, ajatuksia, tunteita tai tapahtumia turvallisessa ja tukea antavassa ympäristössä taiteellisen prosessin ja taidetöiden tarkastelun avulla. Kuvataideterapia ei vaadi kuvailmaisun erityistaitoja, halu oman elämän tarkasteluun ja into omilla käsillä tekemiseen riittää. Tavoitteena ei ole tehdä taiteellisesti korkeatasoisia kuvia, vaan tärkeämpää on luovan prosessin, kuvallisen tuotoksen ja niihin liittyvien tunteiden, ajatusten ja muistojen yhteinen tarkastelu. Terapiassa on merkityksellistä sekä potilaan kuvallinen työskentely että hänen suhteensa terapeuttiin. Ryhmäkuvataideterapiassa on merkittävää myös suhde ryhmän muihin jäseniin.

Kuvataideterapia on luovan terapian muoto, jossa kuvallista ilmaisua ja luovaa prosessia käytetään psyykkisten ja sosiaalisten ongelmatilanteiden ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Kuva on terapiassa kommunikaatio- ja ilmaisuväline, mutta sillä on myös itsenäinen, asiakkaan sisäistä maailmaa jäsentävä ja koostava tehtävä. Terapiassa itseilmaisu nähdään jo sinänsä hyvinvointia ja muutosta edistävänä tekijänä. Terapia suuntautuu elämänhalun vahvistamiseen, merkitystä ja identiteettiä edistävien kykyjen kehittämiseen sekä kyvykkyyteen löytää mielekkäitä ja luovia tapoja elää. Tähän liittyy uusien voimanlähteiden etsiminen tai yhteyden saaminen unohtuneisiin voimaa antaviin asioihin. Kuvataideterapia soveltuu myös oman kasvun välineeksi, itsetietoisuuden lisääjäksi ja luovuuden rikastuttajaksi.

Kuvataideterapia sopii esimerkiksi asiakkaille, jotka kärsivät vuorovaikutusongelmista, masennuksesta, syömishäiriöistä, akuuteista kriiseistä, pitkäaikaissairaudesta, työttömyydestä, työuupumuksesta ja stressistä, peloista tai kiusaamisesta. Se sopii erityisen hyvin myös asiakkaille, joille sanojen löytäminen on vaikeaa tai sanoja ei ole lainkaan (esim. puhumattomuus, dysfasia, autismi). Kuvataidepsykoterapia- ja kuvataideterapialähtöisiä menetelmiä voidaan myös soveltaa ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä ja työnohjauksessa.

Kuvataideterapiaa toteutetaan yksilö-, ryhmä- ja perheterapiana. Kuvataidepsykoterapiaa (terapeutilla on myös psykoterapeutin pätevyys) voidaan toteuttaa kaikkien keskeisten psykoterapian teoriasuuntausten mukaisesti.

Lisätietoa: www.suomentaideterapiayhdistys.fi

Musiikilla on kyky liikuttaa ihmisen psyykkisiä rakenteita, nostaa esiin unohduksiin painuneita muistoja ja auttaa niihin liittyviä vaikeitakin tunteita purkautumaan. Musiikkiterapia perustuu vuorovaikutukseen asiakkaan, terapeutin ja musiikin välillä. Musiikkiterapia voi olla tukea antavaa, itsetuntemusta ja elämänhallintaa kehittävää tai analyyttistä musiikkipsykoterapiaa. Asiakkaan toiveiden ja tavoitteiden mukaan musiikkiterapiassa keskitytään asiakkaan vahvuuksiin ja kykyihin selvitä vaikeassa elämäntilanteessa, etsitään uusia tapoja ajatella ja toimia, käsitellään tunteita ja muistoja, opitaan ymmärtämään omia tunteita tai työstetään persoonallisuuden kasvua estäviä traumoja ja kokemuksia.

Musiikkiterapiassa asiakkaalta ei edellytetä musiikillisia taitoja - asiakas saa ilmaista itseään musiikillisesti omalla tavallaan. Myös terapeutti voi musiikin avulla peilata asiakkaan tilannetta, tunteita ja ajatuksia. Asiakas ja terapeutti voivat myös laulaa tai soittaa yhdessä. Musiikkiterapian menetelmiä ovat mm. musiikin kuuntelu, laulaminen, soittaminen, improvisointi, liikkuminen musiikin mukaan, laulujen tekeminen, musiikkimaalaus, fysioakustinen hoito ja terapeuttinen keskustelu. Asiakas valitsee käytettävät menetelmät yhteistyössä terapeutin kanssa. Musiikin herättämät tunteet, mielikuvat ja merkitykselliset hetket myös sanallistetaan.

Musiikkiterapia sopii kaikenikäisille. Lasten musiikkiterapia auttaa lasta ymmärtämään itseään. Keskeistä on lapsen vahvuuksien löytäminen ja onnistumisen elämykset. Leikissä ja musiikissa fantasiointi ja kaikki ratkaisut ovat mahdollisia ja vaikeita asioita voidaan tarkastella turvallisesti.

Nuorten musiikkiterapiassa musiikin tehtävä on johdattaa nuori omien tunteidensa äärelle. Musiikin avulla lähestytään omaa elämänhistoriaa ja nykyiseen tilanteeseen liittyviä tunteita, tuskaa ja ahdistusta. Nuorelle asiakkaalle musiikki voi toimia tehokkaana keinona purkaa sisäisiä paineita ja voimakkaita tunteita sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, vaikkapa rumpujen soitolla.

Aikuisen asiakkaan elämänvaiheita on mahdollista ymmärtää ja jäsentää musiikin avulla. Musiikki auttaa omien tuskallisten tunteiden ja kokemusten läpikäymisessä. Ikääntyneelle musiikkiterapia voi avata oven muistojen maailmaan ja auttaa hyväksymään vanhenemiseen ja luopumiseen liittyviä tunteita.

Musiikissa on paljon mahdollisuuksia. Musiikki aktivoi alitajuista, tiedostamatonta mielenmaisemaa. Sen keinoin voidaan sekä paljastaa että parantaa. Musiikki saa aikaan vuorovaikutusta, se antaa esteettisiä kokemuksia ja tuottaa mielihyvää. Musiikilla on myös fysiologisia vaikutuksia. Sen avulla voidaan stimuloida tai rauhoittaa.

’Improvisaatio on yhteistä psyykkistä kehittelyä – vuoropuhelua, jossa ilmaisut eivät tarvitse sanoja tullakseen ymmärretyiksi.’ (Kimmo Lehtonen)

LISÄTIETOA: www.musiikkiterapia.fi

 

Terapeuttinen draama luo tilan eheytymiselle ja tarjoaa yhden taiteen tien ihmisen kasvuun ja kuntoutumiseen. Esimerkiksi yksinäisyys, ystävyys, aikuisuus, vammaisuus tai luopuminen voivat olla terapeuttisessa draamassa työstämisen kohteena olevia teemoja.

Draamaterapiassa rooli antaa mahdollisuuden toimia toisin kuin tavallisesti ja kokeilla, millainen merkitys jollain asialla - esimerkiksi suklaan syömisellä, myrskyllä tai ystävän menetyksellä – voisi olla. Tarina vapauttaa myös kehon kahleista: pyörätuoli voi viedä liikuntavammaisen kuuhun. Draamaterapiassa aistiminen valpastuu ja olennainen paljastuu, mikä voi olla kaoottisen arjen ympäröimälle ihmiselle tärkeä kokemus. Kun valokiila osuus huoneessa kiiltävään aarrearkkuun, katse pysyy arkussa ja alkaa keskittynyt pohdinta arkun sisällöstä.

Draamassa yhdistyvät olemuskieli, liike, tila ja äänimaailma. Niillä voidaan hakea yhteyttä erityisesti niihin ihmisiin, joiden on vaikeaa vain kuunnella puhetta. Samalla ne, joille kehoviestintä on vaikeaa tai vierasta, saavat harjoitusta. Henkilöt, joiden on mahdoton tai vaikea puhua tai ymmärtää puhetta, voivat draamassa oppia merkin ideaa, omaksua vaihtoehtoisia merkkejä ja samalla viestiä toiminnallisesti. Kun esine, ääni tai toiminta saa draamassa merkityksen, joka viittaa symbolisella tavalla sen ulkopuolelle, luodaan pohjaa sanojen, viittomien tai kuvien ymmärtämiselle.   

Draama on yhteisöllinen terapia- ja kuntoutusmuoto ja eniten sitä sovelletaan ryhmämuotoisena. Yhteinen ja yksinkertainen rituaali auttaa esimerkiksi arkaa, autistista tai kehitysvammaista osallistujaa ennakoimaan tekemistä ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta ryhmän kanssa. Ryhmä kiinteytyy, kun se on joutunut keskelle vihamielistä sarvikuonolaumaa ja saa kehittää yhteisiä selviytymiskeinoja. Draamassa aika pysähtyy eivätkä hankalat kokemukset jää ohikiitäviksi hetkiksi, vaan ne tulevat näkyviksi. Jos teemana on nuoren tulevaisuus, voidaan kuulla isää vaatimassa insinööriopintoja, tyttöystävää odottamassa romanttisia kohtaamisia ja kavereita ehdottamassa maailmanympärysmatkaa ilman tyttöystäviä.

Terapeuttisessa draamassa terapia, kasvatus, leikki, rituaali ja teatteritaide kohtaavat ja painottuvat eri tavoin asiakkaan tai ryhmän tavoitteiden mukaan. Terapeuttisen draaman ytimessä on osallisuus. Tekijät ja katsojat voivat kommentoida tarinaa ja vaikuttaa siihen sanoin ja teoin, astua rooleihin tai luoda tilanteita myös omista kokemuksistaan. Ohjaaja huolehtii yhteisen tuokion rakenteesta, puitteista ja työtavoista sekä tilanteiden hallinnasta.

Psykodraamapsykoterapiassa käytetään sekä draamallisia että psykoterapian yleisiä terapeuttisia menetelmiä. Ryhmä voi koostua esim. anoreksiaan sairastuneista, väkivaltaa kokeneista aikuisista tai skitsofreniapotilaista. Ryhmän vetäjällä on psykoterapeutin koulutus ja hän käyttää psykoanalyyttisiä, ryhmädynaamisia ja traumaterapeuttisia menetelmiä. Terapiaryhmä on kestoltaan 1-3 vuotta. Psykoterapiaryhmä kokoontuu yleensä kerran viikossa 2-3 tuntia kerrallaan.

 

Sosiodraama ja tarinateatteri ovat terapeuttisen draaman sovelluksia. Sosiodraama on ohjaajan johdolla tapahtuva luova ryhmäprosessi, jossa tutkitaan tiettyä aihetta, sosiaalista tilannetta tai ryhmää itseään. Roolit voivat olla joko ryhmän jäsenten itsensä valitsemia tai heille annettuja. Tapahtumia tutkitaan kaikkien osallistujien näkökulmasta. Sosiodraamatyöskentely sopii hyvin esimerkiksi rooliharjoitteluun ja ryhmäongelmien käsittelyyn.

Tarinateatteri on improvisaatioon perustuva teatterin muoto, jossa näyttelijät, muusikko ja ohjaaja luovat näyttämölle omia tai yleisön kertomia tunnetiloja, välähdyksiä elämästä tai kokonaisia tarinoita. Se voi auttaa uusien näkökulmien löytämisessä oman elämän tai yleismaailmallisissa kysymyksissä. Tarinateatteriesitys rakentuu yleisön ja esiintyvän ryhmän väliselle vuorovaikutukselle.

Lisätietoa: www.suomenpsykodraamayhdistys.fi, www.tarinateatteri.net