Olen elämässäni pyrkinyt kulkemaan niitä polkuja, jotka ovat tuntuneet hyvältä ja kiinnostaneet minua. Viihdyin kotona omia lapsiani hoitaen kuusitoista vuotta ja ajattelin, että ehdin sitten myöhemminkin opiskella. Lasten siirryttyä kouluun, menin ensin työelämään sosiaalipuolelle, jonka jälkeen 2000-luku vierähti kehitysyhteistyössä pakolaisten parissa Lähi-idässä. Työn kautta kiinnostukseni johti sekä sosiaalityöhön että kriisi- ja traumaosaamisen lisäämiseen sekä kiinnostuksen kognitiivisen terapian opiskeluun. Niinpä kotimaahan paluun jälkeen tein sekä töitä, että opiskelin usean vuoden ajan. Kaiken kaikkiaan minulle on kertynyt yli 25 vuoden kokemus maahanmuuttajien/pakolaisten parissa erilaisissa rooleissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Myöskin elämänkokemus oman neljän lapsen kasvattajana ja tukijana uudessa kulttuurissa/koulumaailmassa eläessä, ja nyt myös isoäitinä, ovat laajentaneet perspektiiviäni elämään, erilaisuuteen ja erilaisiin kulttuureihin.