Taidefilosofi, taideterapeutti ja työnohjaaja Johanna Wahlbeck jäljittää blogissaan taidettamisen alkutarvetta. "Taiteella voi kuvata jotain sellaista, mitä ei muilla keinoin voi tavoittaa", hän sanoo ja kertoo "oudosta kaipuusta", johon looginen tai verbaalinen ei ainakaan yksin voi vastata. Wahlbeck antaa blogissaan myös käytännön vinkkejä taidettamistarpeiden toteuttamiseksi. 

 

20190329_143020

Arto Väisänen 2014-2019: ”Kasvunpaikka” (hiili, gesso ja punaliitu kankaalle)

 

 

Istun Kuopion taidemuseon kahviossa kirjoittamassa. 

Viimeisen viikon aikana olen reissannut työn merkeissä aika paljon. Turkuun, Seinäjoelle, nyt Kuopioon, ensi viikolla Kajaaniin. On ihanaa pysähtyä välillä taidenäyttelyiden äärelle ja pitää ”toimistoa” paikallisen taidemuseon kahvilassa. Onneksi siihen tarjoutui tilaisuus. Tai olinhan sen järjestänytkin - usein otan vasta vähän myöhemmin junan kuin on pakko. Näin saa kalenteriin tyhjää, tilaa luovuudelle tai vaikka näyttelykäynnille.

Täällä on esillä Yhteen hiileen -niminen näyttely, jossa on esillä teoksia kuopiolaisilta nykytaiteilijoilta Jouni Airaksiselta, Antti Röngältä ja Arto Väisäseltä 12.5.2019 saakka.


"Symboli menettää voimansa, kun sen sisällön voi sanallistaa."

Jung


Miksi on ihanaa käydä taidenäyttelyissä? Olen niin pienestä asti rakastanut taidetta, että on hankalaa välillä jäljittää tätä elämässäni tärkeäksi muodostunutta tarvetta. Tai hyvin moninaista tarveklusteria. Tietenkin käyn nykyään näyttelyissä myös työn takia, mutta alkutarve on silti siellä jossakin ja tulee vaihtelevasti esille.

Aika moni on korostanut, että taiteella voi kuvata jotain sellaista, mitä ei muilla keinoin voi tavoittaa. Esimerkiksi Jungin mukaan ”symboli” menettää voimansa sitten kun sen sisällön voi sanallistaa, ilmaista jotenkin muuten kuin kuvallisesti.

 

20190329_142931

Jouni Airaksinen 2018: ”Kaksi” (polyuretaani)

 

Vähän samaan tyyliin täällä Kuopion taidemuseon näyttelyssä taiteilija Jouni Airaksinen kertoo videolla, että ”taidehan tarvii - tai syntyy, jostakin hiljaisuudesta ja jostakin kokemuksista ja niiden selittämisen tarpeesta” ja jatkaa, että tarvitaan vastauksia ”outoon kaipuuseen, mihin taide pystyy kenties vastaamaan”. ”Useimmilla taiteilijoilla on jonkinmoinen selityksenkaipuu jollekin”. Airaksinen kokee, että teoksen, jonka merkityksen voi ilmaista sanoin, voi yhtä hyvin jättää tekemättä.

Uskon, että tällainen ”outo kaipuu” on meillä kaikilla. Jokin sellainen kaipuu mihin looginen ja verbaalinen ei voi, ainakaan yksin, vastata. Pysähtymisen tarve luovuuden äärellä. Ajan ja tilan antaminen selittämättömälle. Elämän edessä antautuminen. Uusien näkökulmien saaminen. Toisesta näkökulmasta katsominen. Sekä-että-oleminen.

 

20190329_143039

Antti Rönkä (maalaus, 6 osaa) 2017: ”Maalaus, Potentiaalienergia, Maalaus, Toisto, Maalaus, Tila”

 

Taiteilija Antti Rönkä kertoo omalla videollaan, että taidenäyttelyissä käymisestä ”saa uskoa omaan tekemiseen”. Näin minäkin koen. Saan uskoa siihen, että myös taideyrittämiselläni on jotain merkitystä.

Voit katsoa kaikkien kolmen näyttelyn taiteilijan videot myös Youtubessa, tässä suorat linkit: Jouni Airaksinen, Antti Rönkä, Arto Väisänen.

 

taidettaako kuvituskuva

 

Taidettaminen voisi tietenkin tarkoittaa myös tarvetta esimerkiksi piirtää. Usein taidemuseoissa on siihenkin mahdollisuus: nykyään työpajoista, myös omatoimisista sellaisista, on tullut museoarkea. Kävinkin sitten vetäisemässä parit hiiliviivat - tällaiseen kasvavaan puuhun oli tarve (kuvan yläosassa), se jäi sinne osaksi muun yleisön tekemistä, mielenmaisemaa.

Kyseinen kokonaisuus on työpajan seinällä välineiden kokeilua varten, mutta siitä on muodostunut todella kaunis piirustuskollaasi. Niinhän se usein voi olla, että kun ilman paineita ”vain” luonnostelemme, syntyy ihanuuksia.

Jokaisella meistä on oma kuvakielensä, mihin voi ja kannattaa tutustua paremmin, näin ajattelen. Tuossa työpajatilassa omaa elämäänsä elävä hetkellinen yhteisöteos on siitä hyvä esimerkki.

Viime kuussa kirjoitin otsikolla ”Taidettako?” niin sanotuista huonommista taidekokemuksistani, joista aina välillä joku kysyy. Eräs lukija luki tämän Taidettaako-muodossa ja huomattuaan väärinkäsityksen kysyi, voisinko seuraavassa kuussa kirjoittaa otsikolla Taidettaako. Näin nyt sitten tein.

Itseäni on taidettanut aina ja jatkuvasti hyvin pienestä asti. Miten sinun kohdallasi? Tai voisiko myös olla niin, että monia meistä taidettaa ja kovinkin, mutta emme aina välttämättä tunnista tätä tarvetta ja näin tajua hakeutua joko taiteen kokemisen tai tekemisen pariin?

Pinkkejä vinkkejä siihen kun taidettaa ja taidettamisen tunnistamiseen:

  • Onko jotain sellaista, mitä et voi ilmaista sanoin, mutta ulos se olisi saatava?
  • Kaipaatko pysähtymistä?
  • Haluatko olla luovempi?
  • Tahdotko nauttia muodoista ja väreistä?
  • Haluatko apua toisinajattelemiseen?
  • Etsitkö inspiraatiota?
  • Haluatko huomata kauneuden yksityiskohdissa?
  • Mene näyttelyihin taidemuseoissa ja gallerioissa
  • Käy katsomassa teatteriesityksiä ja kuuntelemassa konsertteja
  • Ota käteen vaikka vesivärit ja postikortin kokoinen lehtiö ja lähde värittämään tunnelmaasi
  • Muista, ettei taide-elämyksiä tarvitse välttämättä sanoittaa ollenkaan, eikä kuvallisen ja kokemuksellisen merkitys ole palautettavissa sanoihin, vaikka näkökulmia voidaan aina verbaalisestikin hakea

 

Johanna Wahlbeck

taidefilosofi, kuvataideterapeutti, työnohjaaja