Tanja Ansakorpi on Gestalt- eli hahmoterapeutti, joka käyttää terapiatyössään välineenä mm. kehollisia menetelmiä. Tanjan asiakas kertoo haastattelussa kokemuksiaan kehollisista harjoituksista ja sen jälkeen Tanja itse kertoo ajatuksiaan keho-mieliterapiasta.

 

 

 

Tanjan asiakkaan kokemuksia: 

Olen luonteeltani asioita älyllistävä ja kyseenalaistava. Vaikken aluksi täysin uskonut tunteiden kehollista yhteyttä, olin valmis kokeilemaan harjoituksia. Ennakkoluulottomuudesta ja kokeilunhalukkuudesta oli minulle hyötyä. Toki minun oli myös helpompi olla ennakkoluuloton, koska olin perinteisessä terapiassa huomannut, ettei tunteiden käsittely ollut kovin helppoa ilman toiminnallisia harjoituksia.

Gestalt-terapiassa eri tunteeni ovat löytyneet mm. rintakehästä, vatsasta, käsivarsista, päästä ja kasvoista. Voimakkaimmillaan esimerkiksi suru on saanut voimaan pahoin ja tuntunut vatsassa ja rinnan alueella. Tunne on hetkellisesti ollut hyvin inhottava ja sitä olisi halunnut intuitiivisesti paeta tai välttää.

Keholliset läsnäoloharjoitukset ovat auttaneet minua tunnistamaan paremmin olemassa olevia tunteita. Lisäksi ne ovat auttaneet rauhoittumaan ja tulemaan tietoiseksi nykyhetkestä. Omien rajojen tarkastelu harjoitusten muodossa on auttanut konkretisoimaan ja tunnistamaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Samaa kaavaa voin käyttää ollessani tekemisissä ihmisten kanssa päivittäin.

On myös ollut yllättävää kokea, kuinka vihaa ja kiukkua voi purkaa tehokkaasti ja turvallisesti kehollisella harjoituksella eikä se jää enää taustalle syömään voimia.

Tunteiden kehollinen tunnistaminen on auttanut minua hyväksymään tunteita paremmin. Olen ajatellut, että jos kehossa tuntuu näin inhottavalta, tunteen täytyy olla todellinen ja sen syntyyn on varmasti syy, jota minun kannattaa oman hyvinvointini vuoksi käsitellä!

 

Gestalt-terapeutti Tanjan ajatuksia keho-mieliterapiasta:

Kehollisten menetelmien käyttö edellyttää minulta terapeuttina ensinnäkin omaa tunnistettua ja elävää keho-mieli yhteyttä - tietoisuutta ja kokemusta oman kehon kuuntelemisesta. Hahmoterapeutin koulutuksessa tämä oli tärkeä osa-alue ja se toteutettiin suureksi osaksi käytännön harjoitusten avulla. Myös koulutuksen jälkeen olen kokenut tärkeänä ylläpitää tätä yhteyttä.

Kehollisuudessa ja siihen liittyvissä harjoituksissa on tärkeää ottaa huomioon asiakkaan yksilöllisyys. Asiakas saattaa olla tottunut elämään vain ”päässään”, jolloin pyrin herättelemään keho-mieliyhteyttä hyvin pienin askelin, kannustaen ja rohkaisten, aivan arkisten asioiden kautta. Myös tiedon lisääminen esimerkiksi tietoisuuden tasoista on ollut asiakkailleni tässä vaiheessa avuksi. 

Tärkeintä on, että asiakas kokee olevansa terapiassa turvassa kehollisista harjoituksista riippumatta. Asiakkaan eduksi ei ole sukeltaa täysillä tuntemattomaan eli omaan kehoon, vaan se että hän voi tutustua minuun terapeuttina ja omiin kehon viesteihinsä rauhassa. Terapian missä vaiheessa tahansa asiakkaalla on oikeus kieltäytyä kehollisista harjoituksista. Tästä sovitaan jo terapian alkaessa ja muistutan siitä myös aina, kun kehollisia harjoituksia ehdotan.

Kantava ajatukseni on: terapeutin oma kehotyö tulee ensin, sen jälkeen voi edetä pienin askelin asiakasta ja itseä kuunnellen – asiakkaan tulee aina kokea olevansa turvassa tässä ja nyt!

Syksyllä aloitan sensomotorisen psykoterapian opinnot, joissa perehdytään mm. siihen, miten traumaattiset kokemukset ovat tallentuneet kehoon ja miten keholliset menetelmät voivat auttaa vaikeista traumoista kärsiviä asiakkaita.