Make sairastui päihderiippuvuuteen 15-vuotiaana. Kymmenen vuoden ajan hän käytti sekaisin alkoholia, huumeita ja sieniä. Hän toipui ja on nyt perheellinen työssä käyvä aikuinen. Muille vanhemmille hän haluaa sanoa: puhukaa lapsillenne sukunne ja perheenjäsentenne riippuvuussairauksista, ja opetelkaa tuntemaan ne persoonallisuuden piirteet, jotka altistavat lapsenne riippuvuudelle.

 

 

                                                                             

Sairastuin hyvin nuorena, noin 15-vuotiaana. Aluksi poltin tupakkaa ja join alkoholia. Kaveriporukan mukana tulivat kuvioihin pahoinvointilääkkeet, liuottimet ja kannabis. Amfetamiinin käyttö alkoi yhdestä kotibileillasta. Käytin päihteitä noin kymmenen vuotta, välillä vähemmän, välillä enemmän. Olen käyttänyt ainakin kannabista, amfetamiinia, heroiinia, oopiumia, LSD:tä ja muita psykedeelejä sekä sieniä, kokaiinia ja extacyä.

Toisin kuin aiemmin, päihteet ovat nykyisin hyvin helposti saatavilla ja nuorten lähettyvillä. Uusia yhdisteitä tulee jatkuvasti markkinoille paljon nopeammin kuin niitä ehditään kriminalisoida. Esim. heroiinia on käytetty Suomessa jo 40-luvulla rintamalla kipulääkkeenä ja se on tutkittu puhdas aine, mutta muuntohuumeita ei ole tutkittu ja niiden vaikutukset voivat olla pitkäaikaisessa käytössä järkyttäviä.

Päihteitä kokeillessa kuvittelee kaiken olevan vain hauskaa, turhautuneisuuden tilalle keksittyä tekemistä. Mutta riippuvuudessa oli minun kohdallani kysymys tunne-elämän sairaudesta. Se on psyykkisesti ja fyysisesti koukuttava olotila. Riippuvuuden avulla saa elämään hyvän olon tunnetta silloin, kun sitä puuttuu. Lopulta en itse enää käyttänyt aineita, vaan aineet käyttivät minua - silloin riippuvuus oli syntynyt


Päihteet olivat kuin kurapuku, jonka vedin päälleni aina uudestaan ja uudestaan, kun jouduin kosketuksiin elämän kuran kanssa.


Riippuvuus syntyy asioista, jotka joko ovat ympärillä tai puuttuvat siitä. Minun sairastumiseeni johtaneita tapahtumia olivat koulukiusaaminen, nuorena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, onnettomuus, jonka vuoksi jouduin lopettamaan tärkeän harrastuksen sekä alkoholismin varjostama vanhemmuus ja sen myötä syntynyt suurta turvattomuutta aiheuttava rajattomuus. Kaikki perheenjäsenten hoiva ja rahat menivät lapsuudessani päihdeongelmaiseen vanhempaan. Läheisen ihmisen kuolema oli piste iin päälle. Silloin tilanteeni riistäytyi todella pahasti käsistä ja aloin käyttää vahvojakin aineita. Jokainen päivä oli samanlainen päivä. Se piti sisällään aineiden hankkimista ja käyttämistä. Arjen rinnalle syntyi toinen todellisuus, kun aineiden avulla elämää oli helpompi sietää. Riippuvaisena ei halua elää eikä kuolla ja aineet ovat tähän ratkaisu.

Päihteet olivat kuin kurapuku, jonka vedin päälleni aina uudestaan ja uudestaan, kun jouduin kosketuksiin elämän kuran kanssa. Kurapuvun päälle pukemalla pääsin irralleen omista tunteista, identiteetistä, persoonasta, koko yhteiskunnasta ja todellisesta elämästäni.

 

 

Persoonallisuudella on suuri merkitys riippuvuuden synnyssä. Ennen päihteiden käyttöä olin eläväinen, vilkas, utelias, liikunnallinen, ehkä hieman jännityshakuinen, elämänjanoisen luonteen omaava lapsi ja samaan aikaan todella herkkä. Muille vanhemmille haluan sanoa, että on tärkeää jo varhain opetella tunnistamaan oman lapsen temperamentti ja persoonallisuus. Olen paljon miettinyt kuntoutumisen aikana, että mitä jos minuunkin oltaisi tutustuttu aikaisemmin, jo ihan neuvola-ajoilta lähtien. Olisinko silloin koskaan sairastunut?

Niin minun kuin monen muunkin kohdalla on pohdittu, onko sairastumisen taustalla periytyvä ADD, ADHD, muunlaista keskittymiskyvyn puutetta tai ylivilkasta persoonallisuutta, jonka seurauksia lapsi tai nuori lähtee itse lääkitsemään, kun muita työkaluja ei ole. Aivan samoin taustalla voi olla myös ujoutta tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joita yritetään ratkaista päihteillä.


Koska kyseessä on perinnöllinen sairaus, olisi tulevien sukupolvien tärkeää tiedostaa suvun geneettinen perimä ja oppia tämä huomioiden elämään sairastumisriskin kanssa.


Tällaisten lasten kanssa pitäisi riippuvuusriskiä kantavissa perheissä käsitellä sitä, miten edelliset sukupolvet tai läheiset ovat hoitaneet riippuvuussairauttaan tai ovatko ollenkaan? Ovatko he esimerkiksi alkoholinkäytöllään antaneet vääränlaisen mallin lapsilleen? Koska kyseessä on perinnöllinen sairaus, olisi tulevien sukupolvien tärkeää tiedostaa suvun geneettinen perimä ja oppia tämä huomioiden elämään sairastumisriskin kanssa.

Kenen tahansa vanhemman on nykyään erittäin tärkeää olla kärryillä lapsen tai nuoren kaveriporukoista, tekemisistä ja menoista sekä tiedostaa, minkälaisista persoonista perhe koostuu. Perheessä tulisi olla tiukat rajat ja selkeät rutiinit. Ja myöskin se on merkityksellistä, että voidaan puhua ja ilmaista sekä negatiivisia että positiivisia tunteita. Sitä voidaan käsitellä, millä tavalla tunteita tuodaan esille, mutta niitä ei saisi tukahduttaa eikä saattaa lapsia kokemaan häpeää tunteistaan.

 

 

Riippuvuussairaan kanssa on haastavinta luoda todella tiukat rajat etenkin silloin, kun kyseessä on oma lapsi, puoliso tai joku muu hyvin läheinen ihminen. Esimerkiksi rahan sijaan pitäisi antaa ruokaa, ettei tilanne ajaudu sairauden mahdollistamiseksi.

Päihteet ovat suomalaisten kansansairaus, jota esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa. Pitäisi aktiivisemmin hakea mahdollisimman paljon apua heti kun sitä tarvitaan, eikä alkaa vähätellä tai hävetä sairautta. Varhainen puuttuminen ja hoitoonohjaus tavalla tai toisella auttaa kuntoutumisessa.

En toivo kenellekään sellaista pimeyttä, missä itse jouduin harhailemaan. Vuosia toipumisen jälkeenkin olen käynyt kamppailua häpeää vastaan. Olenko kaiken jälkeen arvokas yhteiskunnan jäsen? Onko minulla oikeutta kokea tyytyväisyyttä perheestäni, työstä ja terveydestä?

 

Haastattelun on tehnyt päihdeterapeutti Päivi Saarhelo. Make ei ole haastatellun oikea nimi.